PELI 2 (Admin, Sinisiipi, Fantasy99 )

"Ei minun mielestäni, mutta minulta tarkistetaan etten kanna mukana teräaseita.." Ethan vastasi hymyillen pienesti. "Olen kuulemma uhka itselleni.... Niin kai sitten, miksi kysyit?" hän jatkoi ja katsoi Avaa, hymyillen edelleen.

"Ajattelin käydä tänään ulkona,enkä haluaisi mennä yksin"Ava sanoi "Ehkä olen vähän säikky tai jotain..."Ava lisäsi nopeasti ja hymyili pienesti.

"Voin toki tulla mukaan, jos kelpaan seuraksi?" Ethan hymyili pienesti Avalle. "on ihan okei olla säikky" hän jatkoi ja naurahti.

"Mennään sitten"Ava nousi tuolilta ja vei kahvikupin tiskipöydälle."Haen takin huoneestani,nähdään eteisessä"Ava huikkasi ja käveli keittiöstä pois.

Kyla katseli lattialla istuvaa Cainia "No mä tuon sulle vaikka energiajuoman"Kyla sanoi vastaten omaan kysymykseensä."Tuun kohta takas"Kyla huikkasi kävellessään ulos ovesta ja virnistäen Cainille.

Ethan joi kahvinsa loppuun nyökäten ja huikkasi ohjaajille menevänsä ulos. Hän suuntasi sitten eteiseen sujauttaen hupparinsa hihat alas ja alkoi taistelemaan kenkiä jalkaansa.

Ava kiiruhti huoneeseensa ja veti takin nopeasti päälleen.Hän kipitti takaisin eteiseen jossa Ethan jo odottikin häntä.Ava sovitti kengät jalkaansa."Nyt olen valmis"Ava sanoi pirteästi ja avasi oven Ethanille.

Ethan oli saanut kengätkin jalkaansa Avan saapuessa eteiseen. "Hyvä hyvä. Minut tarkistettiin jo." Hän naurahti ja meni ulos pitäen ovea Avalle auki. "Minne haluat mennä?" Ethan kysyi kohteliaasti.

"Päätä sinä,en tunne tätä aluetta vielä yhtään"Ava totesi ja kipitti Ethanin vierelle.Sisältä katsoen sää oli näyttänyt kauniilta,mutta ulkona puhalsi kylmä tuuli.Ava kietoi ohutta takkiaan paremmin ympärilleen.

Ethan veti hihansa alas. "uh.. Täällähän on viileä... Haluatko mennä kaakaolle, jos vaikka tarjoan? Ettei tarvitse olla täällä kylmässä. Se on ostoskeskuksessa joka on ihan lähellä.." Hän sanoi ja katseli Avaa, joka kietoi takkia ympärilleen.

"Kaakao kuulostaa hyvältä.Tännehän jäätyy"Ava sanoi Ethanille ja nopeutti askeltensa tahtia.

Ethan harppoi Avan perässä hymyillen tunkien kädet hupparinsa taskuihin mahdollisimman syvälle. "No. Mennään ihmeessä kaakaolle. En halua että palellut.." Ethan sanoi ja virnisti pienesti kävellen Avan kanssa helposti samassa tahdissa.

"Kuinka pitkä matka vielä?"Ava kysyi hampaat kalisten."Täällä olisi tarvinnut melkein toppatakkia..."Ava naurahti ja katsoi Ethania.

Ethan katsoi Avaa ja mietti hetken, riisuen sitten hupparinsa ja asettaen sen tytön harteille. "Ota tämä. Ei ole enää pitkä matka." Ethan sanoi ja hymyili.

"Kiitos,ei sinun olisi tarvinnut"Ava hymyili Ethanille ja ihmetteli miten joku noin mukava ihminen halusi viettää aikaa hänen kanssaan.

"Äh. En halua että sinun on kylmä.." Ethan mumisi hymyillen ja sujautti kätensä farkkujensa taskuun osittain. "Olet muuten todella ihana persoona, Ava. Tiesitkö sitä?" Ethan sanoi ja katsoi Avaan hymyillen.

"T-tarkoitatko tuota todella,sinä olet ehkä mukavin tapaamani ihminen.En ymmärrä miksi haluaisit viettää aikaasi tälläisen luuserin kanssa....?"Ava sanoi surullisesti hymyillen ja laski katseensa maahan.

Ethan tarttui Avaa lempeästi keuasta ja kohotti tuon katseen itseensä. "Ava pieni, et sinä ole luuseri, ja minä arvostan sitä että haluat olla minun kanssani täällä.." Ethan sanoi ja hymyili tuolle.

"Kiitos"Ava hymyili jo iloisemmin."Sinäkin olet ihana persoona, Ethan"Ava sanoi katsoen yhä poikaa silmiin.

Ethan hämmentyi hieman mutta hymyili kuitenkin Avalle suloisesti. "kiitos, Ava. Arvostan tuota, todella paljon.." Ethan sanoi ja halasi tyttöä toisella kädellään nopsaan. "Tässä tämä" Ethan sanoi ja nyökkäsi kohti kahvilaa jossa oli paljon nuoria.

Ava ei antanut hymyn pudota kasvoiltaan,vaikka näki ihmisiä täynnä olevan kahvilan.Hän ei ollut koskaan viihtynyt ison ihmismäärän ympäröimänä."Näyttää mukavalta"Ava sanoi ja ajatteli,että ehkä Ethanin seurassa asia olisi toisin...

Ethan nyökkäsi ja astui sisälle kahvilaan. 'Paljon nuoria..' Ethan tuumasi mielessään ja katseli ympärilleen. "Kaksi kaakaota vai?" hän kysyi ja hymyili Avalle vetäen tuota varovasti lähemmäs, näyttääkseen että Ava oli hänen seurassaan.

"Ei sinun tarvitse maksaa juomaani"Ava sanoi hymyillen,muodon vuoksi.Hän antoi Ethanin tulla lähemmäksi ja yritti selvitä ihmismassan tuottamasta ahdistuksesta joka tykytti takaraivossa.

Ethan katsoi Avaa hieman jääräpäisesti. "Kyllä minä sen maksan. Minä tarjoan" hän sanoi huvittuneena ja kosketti tytön olkavartta rauhoitellakseen tuota. "Ei tarvitse pelätä, Ava." hän sanoi hiljaisella ja rauhallisella äänellä.

"Voin mennä etsimään meille pöydän,jos sinä teet tilauksen"Ava hymyili Ethanille jo rauhoittuneempana.Pojan läheisyys auttoi paniikin laantumista.