PELI 2 (Admin, Sinisiipi, Fantasy99 )

Ethan katsoi Avaa ja ihan pienen hymyn saikin aikaan. "M-minä olen Ethan.. m-moi..." Ethan sanoi hiljaa ja nyökkäsi. "t-tulehan.." Ethan sanoi ja lähti hitaasti kohti oleskelutilaa.

"Hmh"Kyla nautahti."Mä olen näköjään pitänyt tässä aikamoisen shown" Kyla viittasi käytävän ovelle josta astui kaksi hoitajaa."Älä mainitse äskeistä"Kyla kuiskasi liioitellusti ja lähti kävelemään poispäin.
"Mun ovi on toi kolmas vasemmalta,tiedät mistä mut löytää"Kyla vielä huikkasi kääntäessään selän Cainille.

Cain nyökkäsi välinpitämättömän salaliittolaisen elkein, miten vain, hassu tyttö, ja kohensi kirjapinonsa tasapainoa.
"Mä hallitsen ekaa ovea oikealta, ovelta päin laskettuna" Cain ilmoitti, jos tuolla vaikka joskus tulisi jotain asiaa. Luultavasti ei. Cain jatkoi matkaansa oleskeluhuoneeseen ja lysähti kirjakasoineen pitkin yhtä kulunutta, harvinaisen kulahtaneenväristä sohvaa.

Ava käveli Ethanin vierellä ja mietti paniikissa mitä tekisi.Kerrankin joku oli puhunut hänelle eikä kohdellut häntä,kuin ilmaa.Ava huomasi että tilanne lähestyi awkwardia hiljaisuutta ja tajusi,että hänen itsensä täytyisi sanoa jotain."Onko sulla sisarruksia?" Ava kiihdytti askeliaan ja tuli Ethanin vierelle.

Ethan vilkaisi Avaa ja pudisti päätään. "Eih.. E-ei minulla ole.. Entä sinulla?" Ethan esitti vastakysymyksen. Tämä oli Ethanille hyvin outoa, sillä eihän kukaan ollut hänelle mukavasti puhunut, varmaan kolmeen tai neljään vuoteen!

"On.Viisi sirarrusta,mutta en oo väleissä perheeseeni...."Ava tunsi kyyneleen vierähtävän poskelleen.Hienoa,Ava ajatteli,kerrankin uskallan puhua ja sitten alan heti pillittämään!!!!

Ethan huomasi kyyneleen tytön poskella ja laski kätensä tuon olalle. "Ei hätää, A-Ava.." Ethan sanoi hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Ethan väänsi kasvoilleen pienen hymyn puolikkaan rauhoitukseksi ja pyyhki kyyneleen peukalollaan.

"Kiitos"Ava sanoi ja katsoi Ethania silmiin. Ava tunsi luottamusta johonkin henkilöön ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja antoi Ethanin käden levätä olallaan siirtämättä sitä pois.

Ethan katseli Avaa hetkisen kunnes laski katseensa nolostuneena. "Mhh.. Kaikki okei?" Ethan kysyi jatkaen matkaansa rauhallisesti olkkariin, vetäen samalla kätensä taskuihinsa.

"Kaikki on kunnossa.Anteeksi tää mun ylitunteellisuus"Ava puhui Ethanin loittoavalle selälle.Ava tunsi sähköistä kihelmöintiä kohdassa jota pojan käsi oli koskettanut ja laski katseensa punastuneena maahan.

"Ei se mitään, Ava.. Olet varmaan ensimäinen moneen vuoteen joka puhuu minulle nätisti.." Ethan mumisi ja katsoi taakseen, Avaa silmiin.

Cain oli rötköttänyt sohvalla parikin tuntia kirjojensa parissa, mutta aamulla otetun tabun vaikutus alkoi lakata. Päässä surrasi. Kohta oksettaisi. Tekisi mieli käpertyä nurkkaan kuolemaan. Hitaasti, oikein hitaasti Cain nousi ylös, varoen liikkumatta liian vilkkaasti.

"Samoin sinä"Ava sanoi ja vastasi Ethanin katseeseen houmaamattaan vähän flirttailevasti.

Kyla oli maannut loppupäivän sängyssään luonnoslehtiö avoinna.Lattialla lojui rypistettyjä paperipalloja osoituksena Kylan inspiraation puutteesta.Tyttö heitti luonnoslehtiön seinään.Eihän luonnostelusta voinut tulla mitään,kun Cainin kasvonpiirteet välähtivät kokoajan hänen silmäluomiensa takana."Eka ovi oikealta"Kyla mutisi ja astui huoneensa ovesta ulos.

Cain roudasi kamansa, kirjansa ja itsensä huoneeseensa, veti oven hiljaa kiinni ja yritti olla antamatta periksi päässä huimaavalle tunteelle. Hän hengitteli syvään, syvään, muttei liian syvään, tasapainotteli juuri ja juuri siedettävän olon rajalla. Herra lysähti istumaan lattialle, sänkynsä eteen sillä pelkäsi tippua kopsahtavansa alas, jos istuisi sängyn päälle, ja laski otsan viileää päiväpeittoa vasten.

Ethan katseli Avaa ja punastui "mmh... t-tuota.. tässä oleskelutila, joka on meidän kaikkien nuorien käytössä.." Ethan mumisi hiljaa nolostuneena ja laski nolona katseensa.

Kyla koputti Cainin ovea napakasti."Cain oletko siellä?"Kyla ei kuullut huoneesta ääntäkään ja huusi lujempaa."Kyla täällä.Olisin kysynyt sinua oleskeluhuoneeseen"Turhautuneena Kyla paukautti ovea vielä kerran ja jäi odottamaan kuulisiko hän nyt vastausta.

Ava silmäili huonetta."Aika mukava,s-siis laitoksen oleskeluhuoneeksi.Ava änkytti ja rikkoi latautuneen tunnelman."Mulla on muuten kauhea nälkä.Keitetäänkö kahvia?"Ava kysyi katsoen Ethanista poispäin.

Ethan vilkaisi keittiöön. "J-juu.. To-toki.. Onko sinut muuten teljetty sisälle?" Ethan kysyi katsoen Avaa. Ethan antoi Avalle pienen hymyin ja suuntasi keittiöön. "Olet.. Todella mukava Ava.."

Hätkähtäen Ava käänsi katseensa Ethaniin"Sinä myös Ethan.Minusta tuntuu,että voisin luottaa sinuun"Ava hymyili ja veti hihansa ylös paljastaen viillot käsivarsissaan.

Cain nosti äärimmäisen raskaat silmäluomensa ja nousi ylös vähän horjahtaen. Joku piti meteliä ovella. Hujoppi hiipi ovelle, avasi sen ja rojahti nojaamaan karmiin huonovointisen näköisenä. Kun katse tarkentui, niin Kylahan se siinä seisoi.
"Heips"
Tekopirteyttä.

"Hei Cain"Kyla sanoi.Hän hätkähti hieman pojan ilmettä,mutta olihan Kyla ennenkin huonovointisia ihmisiä nähnyt."Olisin pyytänyt sinua oleskeluhuoneeseen, mutta..."Kyla lopetti lauseensa viitaten Cainin tilaan."Saanko tulla sisään?"tyttö kysyi varovasti.

"Jooh. Siitä vaan."
Cain ei jaksanut vastustella, vaan tyrkkäsi oven auki. Pojan huone oli ihan siisti, mitä nyt kirjoja lojui joka puolella. Cain itse päätyi takaisin lattialle, nojailemaan sänkynsä laitaan ja hengittelemään vähän pinnallisesti. Tätä oli kestänyt jo kymmenen minuuttia, ja Cain tiesi, että pahin olisi kohta ohi. Nämä tulivat kohtauksittain.

Astuessaan huoneeseen Kylan katse suuntautui kirjoihin joita oli kaikkialla huoneessa."Taidat todella rakastaa lukemista"Kyla totesi.Vilkaistessaan taakseen tyttö näki Cainin lattialla nojaamassa sänkynsä laitaan. Kyla katsoi Cainia uudelleen istahti tämän viereen.

"Hnm? Tota... joo." Vähemmän romaaneja ja enemmän tietokirjoja kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta kyllä Cain lukemisesta piti. Cain yritti keskittyä keskusteluun, ei pahoinvointiin. Jos se toimisi. Kyla istahti alas, ja Cain vilkaisi tyttöä.