PELI 2 (Admin, Sinisiipi, Fantasy99 )

"no miksen muka pysyisi?" Ethan naurahti huvittuneena ja pörrötti Avan hiuksia viristellen. "tietenkin pysyn mukana, höpsö" Poika nauroi ja saattoi tytön laitoksen ovesta sisään.

Avaa masensi hiukan laitokseen palaaminen,mutta hän hymyili silti Ethanille puhdistellessaan takkiaan lumihiutaleista ja pöllytti lunta poikaa kohti.

Ethan nauroi ja pöllytti omasta hupustaan ja hiuksistaan lunta Avan päälle huvittuneena. "Heei!" Tuo nauroi, selvästi onnellisempana ja iloisempana kuin aikoihin! Kaikki kiitos siitä kuuluu Avalle, joka teki tästä pojasta onnellisen ryökäleen!

Ava ei voinut olla halaamatta Ethania,pojan läsnäolo teki hänet paljon onnellisemmaksi."Tule,mennään yläkertaan"Ava nauroi ja lähti kohti omaa huonettaan.

Ethan seurasi nauraen Avaa ja sai peräänsä hoitajien kummastuneet katseet. Ei tainnut olla normaalia käytöstä Ethanilta tämä... No siitä sai kuitenkin kiittää Avaa. "Ava, en voi kiittää sinua tarpeeksi, siitä mitä olet saanut aikaan minun henkiselle jaksamiselleni" Ethan sanoi hymyillen.

Ethanin sanat saivat Avan hiljaiseksi."Mi-minäkään en ole niin sulkeutunut sinun seurassasi,taidamme tuoda toistemme positiiviset puolet esiin"Ava sanoi sen verran hiljaa,etteivät hoitajat kuulisi.

Ethan ei voinut hillitä itseään vaan kumartui hieman eteenpäin painaen huulensa nopeasti mutta hellästi Avan huulille. Poika säikähti omaa liikettään ja katsoi punastuneena Avaa. "A-anteeksi..." tuo mumisi hiljaa ja hieroi niskaansa nolostuneena.

"Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi"Ava hymyili Ethanille ja mietti samalla mitä takana olevat hoitajat mahtoivat ajatella äskeisestä.

Ethan katsoi Avaa nolostuneena ja vilkaisi taakseen jossa hoitajat katselivat hämmentyneinä. "Menkää pois stalkkaamasta..." tuo mumisi nolona ja huitoi kädellään.

Annie avasi laitoksen etuoven samalla kantaen perässään kahta painavaa matkalaukkua.Oven sulkeutuminen tuntui kauhean lopulliselta.Ahdistuneisuus alkoi puristaa keuhkoja ja Annie yritti hengittää tasaisesti sisään ja ulos.Hän tuli aulaan matkalaukut perässään kolisten.Annie alkoi etsiä katseellaan jotakuta joka neuvoisi missä laitoksen asuntolapuoli olisi ja huomasi tytön ja pojan kävelemässä rappusia ylös."Hei te siellä,neuvoisitteko missä huoneet ovat?"hän kysyi kovalla äänellä.

Rene istui sohvalla ja tiesi tasan tarkkaan uuden tytön saapuvan. Hän käänsi katseensa tuohon. "terve." poika sanoi ja virnisti ilkikurisesti. "ne on tuolla ylhäällä."

"Kiitos tiedosta"Annie hymyili pojalle takaisin ja lähti kävelemään kohti yläkertaa.Saapuessaan ovelle jonka numeron perusteella tunnisti omakseen Annie manasi itseään.Olisihan hänen täytynyt esitellä itsensä pojalle joka auttoi häntä....

Rene jatkoi sohvalla löhöilyä. Puoli tuntia niin hän pääsisi 10 minuutiksi pihalle. Aamutupakka tekisi tosiaan terää.. "enkö saa mennä yhtään aiemmin?!" Rene huikkasi ohjaajille joilta sai kieltävän vastauksen. "Perkele.." Rene mutisi ja löhöili malttamattomana jalkojaan heilutellen.

Huoneeseensa tultuaan Annie kaasi matkalaukkujensa sisällön sängylleen ja alkoi järjestelemään sitä kaappeihin.Huone oli kuin pieni laatikko,Anniesta tuntui kuin ilma loppuisi ja seinät kaatuisivat päälle.Oli pakko päästä ulos.Annie jätti tavaroiden järjestelyn ja suuntasi kohti alakerran ulko-ovea.

"Nuori neiti, pysyttelet sisällä tämän päivän, kun olet juuri saapunut" Ohjaaja sanoi Annielle.

Rene katsoi ohjaajaa ja tuota tyttöä hämillään. "onks toi nyt reiluu? Mäki pääsen puolen tunnin, ei 25 minuutin päästä ulos.." Rene mutisi ja puolusti tuota.

"Okei.. Annie, menet Renen kanssa 25 minuutin päästä 10 minuutiksi ulos. Kelpaako se?" Ohjaaja mutisi.

"Kelpaa"Annie puuskahti huojentuneena,nyt täyti vain kestää 25 minuuttia jumissa sisällä.Hän käveli sohvan viereen"Onko tää paikka vapaana?"Annie kysyi ja hymyili vinosti pojalle.

Rene kohotti katseensa tyttöön ja virnisti. "ei siinä kyllä ketään minun mielestäni istu." Poika naurahti ja siirtyi hieman jotta tuo tyttö mahtuisi myöskin sohvalle.

"Onneksi suostuttelit hoitajan päästämään minutkin ulos"Annie sanoi samalla istuen sohvalle pojan viereen.

Rene kohautti harteitaan ja virnisti tytölle. "no, mä tiedän miltä tuntuu olla sisällä jumissa. Ihan saatanan ärsyttävää.." poika mumisi ja ojensi kätensä. "Rene"

"Mä olen Annie"tyttö sanoi tarttuen Renen ojennettuun käteen."Onko täällä kovinkin ankarat rajoitukset?"Annie kysyi uteliaana pojalta.

Rene nyökkäsi ja puristi tytön kättä nopeasti. "nooh... On täällä aika.. Ekana päivänä ei yleensä pääse ulos.." Poika sanoi ja kohautti harteitaan. "Poltatko sinä?" Rene naurahti pienesti.

"Poltin joskus,mutta en enää"Annie hymyili pojalle hieman vaivaantuneesti.

"okei, hienoo et oot pystynyt lopettamaan polttamisen.." Rene sanoi ja hymyili pienesti tytölle. Rene katsoi kelloa kärsimättömästi. "arrrch.. Vielä kymmenen minuuttia..." poika mutisi.

Ahdistuneisuus oli hellittänyt hetkeksi,mutta alkoi taas puristaa Annien keuhkoja."Ootko ollu täällä jo kauemminkin"hän kysyi Reneltä ja yritti samalla pitää hengityksensä tasaisena.

Rene kohautti harteitaan. "no jonkun aikaa.. Varmaan kuukauden.." Rene mutisi ja hieroi otsaansa uupuneena. "Joko me voimme mennä?!" Rene älähti kärsimättömänä. Hän sai myöntävän vastauksen ja pomppasi ylös sohvalta. "Let's go!"